13.2.2018

Ruuhkavuodet ohi

2,5 kuukauden ruuhkavuodet ovat nyt ohi! Pennut lensivät pesästä viikonloppuna: Rosti (Frosty) lähti perjantaina, Ludwig (Rumpalipoika) ja Sandi (tyttö) lauantaina. Olipas mukava jutella koirista jokaisen perheen kanssa pitkällä kaavalla. Kotiutumiset ovat menneet mukavasti, olen saanut heti kuulumisia ja valokuvia pienistä. Onnea pennuille elämän ensitaipaleelle ja tietenkin onnea uudesta perheenjäsenestä!




On ollut ihana seurata perheiden riemua pentujen suhteen. Se on aika ikimuistoinen hetki, kun sitä pientä kääröä vie ensimmäistä kertaa omaan kotiin <3 Muistan elävästi, kun haettiin Nemo Espoosta Pirkkalan kotiimme. Kasvattajan luona menin ensimmäisenä pesemään kädet vessaan ja kun tulin sieltä, niin Nemo istui vastassa niin syötävän suloisena, että melkein pakahduin, onko tuo tosiaan meidän oma. Kasvattajaa itketti eteisessä lähteissä ja olin ihmeissäni (en ole enää ;), voidaanko nyt mennä vai ei. Meidän ekassa yhteisessä pienessä Wolkkari Polossa Nemo kitisi ja kiipesi koko ajan mun olkapäälle, kunnes nukahti syliin/repsikan jalkatilaan viltille. Fiilis oli heti superonnellinen, mutta samalla huolestunut, että osattaisiin hoitaa kaikki oikein pienen kanssa. Siitä alkoi elinikäinen ystävyys, Nemo muutti koko meidän elämän <3




Mutta takaisin tähän päivään... Pentujen nimien kanssa sattui hassusti, että jokaisen pennun nimessä jokin muistuttaa omistajaperhettään. Frosty the Snowmanin perheessä jääkiekko on ammatti ja harrastus. Little Drummer Boyn perheessä musiikki on tärkeä elementti, nimikin on suuren säveltäjän mukaan: Ludwig van Beethoven. Santa Babyn perheen suurin intohimo on veneily, meri, santa, hiekka, kesä ja siitä nimi Sandi. Onko sitten kaukaa haettua, mutta itse tykkään leikkiä tällaisilla ajatuksilla. Pennut myös ihmeesti löysivät omat perheensä. Rosti tykkäsi heti ensitapaamisella nukkua perheen eläväisen pojan sylissä ja niin kävi toisellakin tapaamisella. Kaikista vilkkain Ludwig nukahti kesken leikkien oman mamman viereen lattialle, mitä ei tapahtunut kenenkään muun vieraan kanssa. Sandi sen sijaan hakeutui heti oman mammansa siipien suojaan ja oli liikuttavan onnellinen, kun oma perhe tuli hakemaan ja näki perheen keskimmäisen pojan, jonka luokse juoksi heiluttaen häntää pyytäen leikkiin ja sitä jatkui jonkun aikaa!




Valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi yhtään kyyneltä tirauttanut <3 Haikea oli pienistä luopua, mutta aika aikaansa kutakin ja nyt on pää täynnä ideoita ja to-do-juttuja kevään varalle. Nemolle on varattu taas fyssarikäynti ja kuumeisesti olen surffaillut eri koirakoulujen alkavia kursseja. Eniten kiinnostaisi koiratanssi, flyball, temput, koirajumppa, virikkeistäminen tai dobo, mutta eipä noita kursseja ole juuri alkamassa. Olen tosin laittanut kyselyä pariin eri paikkaan eli eiköhän niitä sieltä kevään tullen ala, jos joku muukin innokas kyselee :)




Ilmoittauduin myös tänään extempore Kiva Koirakansalainen -kurssille sunnuntaisin ja sen päätteeksi on ko. testi. Kaikki läpäisseet saavat diplomin ja nimensä viralliselle sivulle. Nemollehan tuo kurssi tulee olemaan haastava, koska siinä pitää eri tilanteissa käyttäytyä coolisti. Esimerkiksi, kun vieras ihminen tulee viereen minun kanssani juttelemaan, niin Nemo haluaa vähintään sen syliin ja niin monta pusua, kun mahdollista! Jos tuntuu, että kurssilla on ihan liian villiä touhua, niin skipataan sitten se testi :D Tosin oli se sen verran arvokas, että hienoa olisi, jos läpi menisi lopulta. Kurssi kestää 6 kertaa. 




Omat koirat olivat kuluneen viikon aika lentoon lähdössä, kun yläkerrasta kuului leikin mäiskettä, rapinaa, murinaa ja haukkumista + auta armias, jos mä menin kutsumaan pentuja tai höpöttämään = lässyttämään niille, niin johan nousi kierrokset alakerrassa. Pojat steppasivat ja Luna hihkui sekä  hyppi alakerran porttia vasten... Isoilla oli tylsää, kun eivät päässeet samaan touhuun mukaan. Jonkun verran auttoi tietysti luut, possunkorvat ja pitkät lenkit.



Sunnuntai oli eka aamu oman perheen kesken, joten lähdettiin parille eri aamulenkille. Ensin koko lauma, sitten Luna kotiin (ei olisi lähtenyt sille ensimmäisellekään) ja poikien kanssa vielä Pirkkahallin suoralle vapaana olo harjoituksia. Nemolle se ei tietty tuottanut mitään ongelmaa ja Nugakin meni hienosti sen Pirkkahallin suoran, kun ei ollut juuri häiriötä. Yksi pyöräilijä meni ohi, mutta sitä Nuga ei noteerannut. Nuga pysyi siis koko ajan mun vieressä ja kerjäsi namia. Yritin vähän, että menisi pissalle ja voisin sitten erikseen huutaa luokse. Palkkasin paljon ja kehuin hyvästä käytöksestä.

Noh, lähdettiin sitten sitä samaa suoraa takaisin päin, mutta ei asfaltin puolella, vaan siellä lenkkipolun puolella. Nugan olemus muuttui täysin, alkoi nuuskuttamaan taukoamatta, nenä vei pientä miestä, kiipesi pienelle kukkulalle, kurkki sieltä omakotitalojen pihoihin ja lopulta kohkasi läähättäen. Pari kolme kertaa kutsuin luokse ja aina vähän pidemmälle viiveellä tuli, kunnes siitä kolmannesta nappasin sen kiinni ja hyvä niin, sillä meni noin kaksi minuuttia, kun omakotitalon pihasta lähti pari rusakkoa :D Sitten mentiin siima kireällä, mutta luojan kiitos oli tosiaan siinä kohtaa kytkettynä. Nuga tarvii selvästi isompaa tilaa vapaana ololle tai on pian siellä omakotitalojen koira-aitauksissa, grillillä tai rusakon matkassa. Autojakin tietty on lähistöllä. (Vastaantulijoita ei ollut, kun kello oli jotain kasin pintaan sunnuntaiaamuna). 



Samaisena päivänä Nuga lähti vielä tallireissulle mukaan, jonka päätteeksi heiteltiin frisbeeta kentällä ja poika pysyi hyvin hollilla, ei karannut minnekään. Yleensä mennään maneesiin, kun on seinät ympärillä, mutta olin kaukaa viisas ja pidin pojan puhtaana, kun juoksenteli ulkona vaan lumella. Tehtiin päivän mittaan vielä useampi lyhyt lenkki ja kyllä lauma oli tyytyväinen :) Sohvalla taas rötväävät ihan iholla tai suoraan päällä, hassut.

Tässä vielä kuvasarjan jatkoa pentujen leikkihetkestä toissa sunnuntaina, ihania vesseleitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)

Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!