Uuden vuoden kynnyksellä

Uudet joulukoristeet

Palaudutaan edelleen joulusta ja työn täyteisistä välipäivistä. Siksi ei olekaan tälle illalla ohjelmaa... Meinataan vaan löffäillä ja syödä hyvin oman porukan kesken <3 Käytiin pitkä lenkki ennen klo 18, eikä koirat noteeranneet, vaikka pamauksia kuuluikin jo harvakseltaan. Pihalle niitä ei kuitenkaan auta laskea enää, ainakaan Nemoa, jolla menee vieressä räjähtävistä ilotulituksista häntä koipien väliin ja haluaa sisälle. Onneksi kuitenkaan sisällä ei ole ongelmaa! Pelkääkö teidän koirat raketteja?

Joulukuusen tunnelmaa

Joulu meni vähän liiankin nopeasti. Koirien jouluun kuului pitkät lenkit päivännäöllä, pakettien avaamista (taas oli mummu ja pappa muistaneet pikkuisia <3) ja pientä herkuttelua. Vähän oli mahatkin löysällä jonain aamuna, vaikka herkkuja ja kinkkua annettiin paljon vähemmän, kun edellisinä vuosina, ihan senkin takia, kun Nugan maha oli juuri saatu kuntoon. Ja kunnossa se on nyt pysynytkin, mutta lihoamaan sitä ei tahdo saada edelleenkään. Toivottavasti tulosta alkaa kuitenkin pian näkymään, kun annan taas tavallisen ruoan lisäksi nappulaa 3x0,5dl päivässä. 

Nemo availemassa paketteja, oli pakko ottaa syliin, kun muuten olisi lähtenyt ihan kaikki parempiin suihin...

Nemon kanssa ollaan aloitettu flexilenkit ja pari kertaa on poika jo saanut vapaanakin painaa. Tallilla maneesissa se meni kyllä lannan syömiseksi tai sitten veti hepulirallia häntä suorana... Kerran pomppi puomikasan päälle ja en voinut, kun silmät-kiinni-hiljaa-hengittämättä kutsua sitä pois kasan päältä, ettei puomit ala liukumaan tassujen alla. Muutakin hassutusta Nemo on keksinyt mm. kun olen jättänyt karvakauluksisen toppatakkini lattialle hetkeksi, niin poika on lähtenyt kiikuttamaan sitä pitkin kämppää karva suussaan. Ja ikää oli... :D Virtaa piisaa ja huomenna mennäänkin pitkän tauon jälkeen kokeilemaan, miltä agility maistuu. 

Peli-ilta alkamassa

Oltiin vapaaharkkaamassa agia ja TOKOa Tapaninpäivänä kaikkien kolmen kanssa. Luna haukkui hurjasti aina odotellessa, mutta meni korkealta, kovaa ja komeasti, kun radan pätkälle päästiin. Hienosti sujui puomin kontakti, pimeä putki, rengas ja pussi juoksusuoralla, vaikka niitä ei ole varmaan mennyt, kun yhden käden sormilla! Samoja juttuja otin Nugankin kanssa ja toimi ihan jees. Kontakteille meno on epävarmempaa, yhden kerran otin Nugasta kopin, kun hyppäsi A:n harjalta sivuun.. Alastulokontakti sujuu mukavasti myös Nugalta. Nemon kanssa TOKOiltiin hallissa ja pääsi poika sitten kaksi kertaa putkeen ;)

Nemo kärkkyy meidän juustolajitelmaa

Hyvää uuden vuoden aattoa! Pitäkäähän koirat kytkettynä ulkona, telkkarit + radiot päällä ja verhot kiinni :)

P.S. Mieheni täytti jouluaattona pyöreitä vuosia ja hommasin hänelle kauan himoitsemansa Suunnon sykemittarin. En etukäteen arvannutkaan, että siinä on niin paljon hyviä puolia, asettelee mittaria paikoilleen: "Mikähän olisi koirien kanssa mahdollisimman pitkä lenkki". Viehätystä lisää se, kun tiedot tehdystä lenkistä saa tietokoneelle, missä voi tarkastella kuljettua reittiä ja vauhtia (koirien kakkapaikat erottuu hyvin.. ;). 

Merry Christmas

Kolme yötä enää...

    

Kolme yötä enää... 

Jouluvalmistelut alkavat olla mallillaan. Eilen saatiin koti kuntoon, tänään käytiin ilahduttamassa sukulaisia joulutervehdyksin ja huomenna vielä ruokakaupassa käyntiä sekä perinteinen tallin joulu, hevoselle omenoita ja miespuoliselle omistajalle jotain muuta punaista ;) 

Nuga on jo kunnossa ja niin ollen peruutettiin tähystysaika. Oireet johtuivat suurella todennäköisyydellä mahassa olleesta lelusta. Lunan juoksut ovat menossa ohi, pientä tiputtelua on vielä, mutta pojat eivät ole enää kiinnostuneita sillä tavalla. Nemo on päässyt laatuaikalenkille ja yksin mummulaan rapsutettavaksi sekä herkujen ääreen <3

Kihelmöivää joulun odotusta jokaiselle!

   

Perjantai 13. päivä meni

Niin tosiaan, lupasin kertoa meidän 13. päivä perjantaista, joka oli tällä kertaa maineensa veroinen. Aamulla suunnistin työterveyteen, kun vasenta kättä taivuttaessa näkyi silmissä tähtiä, sormet turposi ja kyynärpään yläpuolella oli nestettä. Lääkäri(t) oli ihmeissään ja ainut syy, mitä keksivät oli se, että käsi oli ärtynyt koirien jatkuvasta tempoilusta hihnassa. Saikkuahan siitä napsahti ja tulehduskipulääkekuuri. Käsi oli ihan pois pelistä, hiuksia en saanut ponnarille, korvisten laitosta puhumattakaan, pukeminenkin oli aika haastavaa...
   

Koko viikko (ja sitä edellinen viikko) oli ollutkin aikamoista tempomista hihnoissa hyvien hajujen perässä, lunta kun oli maassa. Lisäksi kotona oli vinkuvonkua all the time, sillä Lunalla edelleen juoksut. Kitinä ei juurikaan helpottanut, vaikka Luna lähti mummulle evakkoon tärppipäivien ajaksi. Johtui varmaankin siitä, kun Nemolla ei ollut mitään extraohjelmaa, tavanomaista narulenkkiä vaan. Vapaana juoksu tai agility olisi varmasti purkanut suurimpaa turhautumista (mutta tosiaan nivelsiteiden takia ei vielä mahdollista).
   

  

Päivä jatkui sitten niin, että Nuga oksensi... Ja hetken päästä oksensi verta ja toisen kerran verta. Soitin Tampereen alueen isoimmat eläinlääkärit läpi, mutta missään ei ollut ilta-aikoja. Ainoastaan Univetiin olisi voinut tunnin päästä mennä jonottamaan, mutta suurella todennäköisyydellä olisivat lähettäneet meidän kuitenkin Vethausiin. Niinpä soitin sinne ja päätimme ajaa suorilta Hattulaan. Lääkärin pakeille päästiin oikeastaan heti ja hoito oli erinomaista. Nugan suu tarkastettiin, maha paineltiin, kuunneltiin syke, mitattiin kuume, otettiin röntgenkuvat (ilman rauhoitusta) ja verikokeet. Mitään hälyyttävää ei löytynyt, ei näkynyt vierasesinettäkään, ainoastaan iso tukos suolessa. Antoivat ruiskeen ja tavara tuli ulos. Nuga sai järeämmän mahalääkkeen, antibiootit ja ajan mahalaukun tähystykseen tämän viikon torstaille.
  

Siinä oli se perjantai, mutta homma jatkui lauantaina, kun aamukakalla ulos tuli jonkun lelun pilli..! Mietin pitkään, mistä se voisi olla ja tulin siihen tulokseen, että leluja ei ole muulloin saanut, kun viimeksi kasvattajan luona pihassa reilu 5 viikkoa sitten. Veti palasiksi sellaisen pehmon, jonka sisällä vinku, oltiin se vielä itse kasvattajan koirille viety, kun meidän koirilla sellaiset ei pysy ehjänä. Muuten lauantain Nuga oli ihan jees, mutta sunnuntaina sitten oksensi ruokansa ja vielä yölläkin jotain putua, epäilen, että oli hevosen lantaa tallilta, vaikka yritettiin, ettei söisi yhtään mitään ylimääräistä enää.
  

  

Nuga on ollut oksentamatta nyt eilisen ja tämän päivän, toivotaan, että kaikki vierasesineet ovat nyt poistuneet ja maha alkaa rauhoittumaan. Ylihuomenna mennään kuitenkin lekuriin ja katsotaan sitten, mitä siellä sanotaan. Epäilivät mahahaavaa, kun tuosta pillistä ei silloin tietoa ollut.
  

Lääkärissä muuten mua vähän nolotti, kun en itse pystynyt pitämään koirasta kiinni, niin mies piteli poikaa ja kun kuumetta piti ottaa, niin Nuga ärähti lääkärille. Sen jälkeen kului joitain sekunteja, niin oli jo hoitaja pitämässä kiinni ja Nugalla kuonokoppa. Koppa oli yllättävän kivannäköinen, sellaista tukevaa joustavaa urheilukangasta, joka säädettiin napakaksi pienellä pikalukolla, mitä esimerkiksi lasten lenkkareissa käytetään. Nuga ei ollut siitä millänsäkään ja mieskin sanoi, että toihan voisi olla koiran asuste, mitä nykyään näkee pikku fifeillä. Ajattelin kysyä, mistä sellaisia saa ja mahdollisesti hommata 3kpl. Olisi aika paljon stressittömämpää päästää koiria tallilla juoksemaan, kun eivät pääsisi syömään jokaista kakkakikkaretta ja ehkä se mun kätenikin pääsisi vähän helpommalla, kun ei tarvisi koko ajan nostella 3x10kg pois epämääräisistä puskista kaupungissa.
  

Nyt vaan peukut pystyssä, että Nugalla ei ole enää mitään ylimääräistä masussa!
  

Muuten meillä valmistaudutaan jouluun, nyt kun mun käsikin on jo pari päivää ollut parempi. Lahjat on tosiaan paketoitu, pientä siivousta ja ruokakaupassa käyntiä vielä sekä lahjakierrosta luvassa loppuviikkoon. Joko teillä on lahjat hankittu?

Arvonnan onnekas voittaja

Jouluun on enää 9 yötä, tuleepas se nopeasti! Tänään olen laittanut lahjoja pakettiin ja yksi niistä lähtee yhdelle teistä... Arvonnan onnekas voittaja on: 

Mirandaa

Onneksi olkoon, laitathan osoitetietosi sähköpostilla: nemuski@gmail.com, jotta saan paketin matkaan mahdollisimman pian.

Mukavaa jouluun laskeutumisviikkoa jokaiselle!

P.S. Kerron seuraavassa postauksessa, mitä toi tullessaan perjantai 13. päivä... Ei mikään kovin onnistunut viikko koirilla ja mulla... :P

P.S.2 Klainon blogissa on myös suloinen arvonta käynnissä ja aikaa vaan muutama päivä, käykäähän nopeasti osallistumassa!

Rusakoita

Kuva Googlesta

Meidän kulmilla pyörii paljon rusakoita. Ei ole yhtään lenkkiä, ettei joku koirista puputtaisi papanoita poskeensa ja välillä hermostun turhasta, kun kuvittelen, että menee jotain epäsopivaa kitusiin.

Rusakot aiheuttaa tietysti myös sydämentykytyksiä koirissa ja niinpä yhtenä aamuna kukonlaulun aikaan Nuga riuhtaisi itsensä vapaaksi flexi perässään. Normaalisti en edes vie koiria flexissä muuta kun uimaan tai yksitellen laatuaikalenkille niin, että pääsee pidemmälle nuuskuttelemaan. Mutta tällä kertaa meillä oli yksi nahkahihna hukassa (mikä sitten löytyi myöhemmin mökiltä) ja flexi tosiaan lentää kädestä helposti. Onneksi liikennettä oli vähän, kun Nuga juoksi täysillä tien yli pupun perään, mutta ei aikaakaan, kun rusakko oli eksyttänyt pojan ja Nuga palasi mun luokse häntä heiluen. Ehdin siinä huutamaan jo ääneni käheäksi ja tuntui, että ääntä ei edes lähde, kun olin juuri herännyt ja verensokerit vielä ihan nollassa ennen aamupalaa... Kaiken päälle tämä tapahtui jo aikaa sitten juuri Nemon röntgenrauhoituksen jälkeisenä aamuna, jolloin oli hilppasen kamalaa vetää tokkuraista koiraa perässä ja juosta toisen perään...

Ei sen puoleen, Nemokin on innostunut rusakoista. Saattaa rempaista hihnan päässä ihan samalla tavalla, kun näkee pupun. Tiedä sitten, mitä sen kanssa tekisi. Olisiko sama reaktio, kun ketun kanssa, että kutsuisi vaan kaveria leikkimään. Ei vaiskaan, kyllähän Nemo joskus veteli jonkun hiiren kitusiinsa, kun oli hoidossa maalla. Katsoi vaan kavereista mallia (mun pieni kaupunkipuudelini :).
  

   

Kuva Googlesta

En tiedä miksi, mutta pupun jäljistä tulee mieleen joulu... <3

Suomen suosituin koiran nimi

Arvoitus: Kuka kuvassa luuraa?

Kuva: Sanna Rannikko

Oikea vastaus: Sehän on Nemon veli Rocky. 

Kuvassa näyttää aika paljon meidän Nugalta vai mitä mieltä olette. Livenä Rocky oli mielestäni ihan kun pikku-Nemo. Rockyssa oli kyllä samaa iloisuutta, hännänheilutusta ja pussailua, kun Nemossakin. Kuulemma poika tulee juttuun kaikkien kanssa. (Näimme siis tässä taannoin agilityn merkeissä Turussa).

Luitte varmaan jutun Aamulehdestä koirien nimistä (sain itse linkin siitä Facebookin kautta, kiitos Katja!). Rocky oli yksi suosituimmista koirien nimistä, mitä en ihmetellytkään, sillä sukulaisillani on ollut saksanseisojia, joista kahden uroksen nimet Rocky, toinen kyllä pelkällä k:lla kirjoitettuna. Yllätykseksi Luna on Suomen yleisin koiran nimi! Johtuneeko ainakin nuoremmalla sukupolvella Harry Pottereista, joissa sekkailee Luna Lovekiva. 

Meidän Lunan nimi tuli siitä, kun oltiin ensimmäisellä yhteisellä Etelän matkalla ja ulkoilmaravintola La Luna osoittautui meidän suosikiksi, johon palasimme ilta toisensa jälkeen <3 Luna tarkoittaa ainakin italian kielellä 'kuu'. 

Nemon nimen idea tuli leffasta Finding Nemo/Nemoa etsimässä, mikä oli ensimmäinen leffa, mitä miehemme kanssa kahden katsottiin (meneekö liian siirappiseksi :P). Myöhemmin, kun pentu oli jo talossa, niin vanhempi ikäpolvi tuli ihastelemaan, että teillä on oikein kapteeni talossa (Kapteeni Nemo, Jules Verne). Nemo tarkoittaa 'ei kukaan', taitaa olla salaperäinen hahmo ;)

Nugan nimeen ei ole mitään varsinaista tarinaa, mutta se liittyy vähän niin kun nougatiin, mikä on mun mieheni ja äidin lempparijätski kautta vuosien. Kaverini humanistisesta tiedekunnasta oli kyllä jyrkästi sitä mieltä, että kolmannelle koiralle pitää tulla nimi 2000-luvun fantasiakirjallisuudesta, kuten Nemo 1800-luvulta ja Luna 1900-luvulta. 

Liittyykö teidän koirien nimiin tarinoita? Miten päädyitte juuri siihen nimeen?

Lahjapakettiin on kääritty (arvonta)

Tiptap tiptap tipetipe tiptap...

Taas on joululahja-arvonnan aika! Tänä vuonna lahjapakettiin on kääritty: 

2kpl Finlaysonin Koira -froteepyyhettä ihastuttavilla tassun kuvilla, pyyhkeen koko 30x50

+

1kpl Huumoria mukaan eli Koiran pöräys -karkkipussi

Idea lähti siitä, kun tänä vuonna oli kahdet harrastusporukoiden pikkujoulut ja molempiin juhliin vietiin koira-aiheinen paketti. Mietiskelin, onko tarkoitus hankkia lahja omistajalle vai koiralle ja siitä mieleeni tuli nämä tyylikkäät pyyhkeet. Käsipyyhkeet sopivat kodin sisutukseen kylpyhuoneeseen (myös miehelle) tai jos raaskii, tassujen kuivaukseen.

Mukaan pääset arvontaan, jättämällä kommentin tähän postaukseen 

sunnuntaihin 15.12.2013 klo 9.00 mennessä. 

Onnea arvontaan! :)

Vapaana olon vaikeuksia

Poden vähän huonoa omaatuntoa, kun meidän koirat pääsee niin harvakseltaan vapaana juoksemaan. Ne kun niin nauttii siitä ja itsellekin se on parasta ulkoilua koirien kanssa. Saa mennä juuri sitä tahtia, mitä itse haluaa, eikä tarvi koko ajan pysähdellä.
     

Maneesissa

Tietysti, kun kaupungissa asuu niin ne vapaana pito mahdollisuudet on aika rajalliset. Koirapuistoissa saatan joskus päästää koiria menemään, mutta täytyy katsoa sellainen hetki, että paikalla ei ole muita koiria. Pirkkalassa oli hieman paremmat vapaanpito mahdollisuudet, mutta sielläkin koira pystyi olemaan vapaana aikaisin aamusta, kun ei vielä ollut muita liikkujia. Härmälässä tuntuu, että vaikka suunnistaisi viikonloppuna klo 7 maissa lähiulkoilureiteille, niin siellä tulee aina jengiä vastaan.
      

Olen myös vähän sitä vastaan, että startaaan auto, jotta päästään ulkoilemaan, enkä kaiken lisäksi oikein edes tiedä, mihin metsään sitä yksin lähtisi suunnistamaan... Miehen saa mukaan ehkä kerran vuodessa ja silloinkin tulee tappelu, kun kumpikaan ei ole tottunut metsässä liikkuja. Odottelenkin innolla, että järvet jäätyy, siellä on baanaa koirien mennä.
    

Mökillä

Onneksi silloin tällöin pääsee mökille, tallille maneesiin tai kasvattajan luokse maalle, missä on tilaa temmeltää. Kasvattaja aina ihmetteekin, kuinka meidän koirat jaksaa innostua ulkona juoksemisesta. Viikottain toki tehdään myös narulenkkejä uusissa maisemissa, kun meillähän käytännössä koirat kulkee joka reissussa auton perässä mukana, joten on helppo tehdä kauppareissun yhteydessä lenkki uudessa ympäristössä tai kaverilla kyläillessä toisella puolella Tamperetta lenkki. Parsonlenkkejä unohtamatta, jolloin saa myös koirakontakteja. Huomaa, että koirat on heti väsyneempiä, kun on erilaisia hajuja, kun omilla kulmilla.
    

Tässä taannoin tehtiin lenkki parsoneitten Nyytin ja Urhon kanssa Pyynikillä. Siellä maastoissa on aina mukava lenkkeillä ja palkita itsensä tietysti munkki-kahveille hyvässä seurassa :)

P.S. Otin itseäni niskasta kiinni tänään aamulla ja päästin Nugan vapaaksi läheisellä isolla jalkapallokentällä. Eihän siitä mitään tullut, poika kirmaili hetken ympyrää ja lähti sitten vastakkaiseen suuntaan, kun mä ja Nemo (hihnassa), tie vei kohti läheisiä omakotitaloja, jolloin huusin kurkkutorvi suorana... Onneksi poika tuli sitten luokse namia hakemaan, kokeilu jäi siihen. Mentiin me vielä hetkeksi tyhjään koirapuistoon, jonka ulkopuolelle ilmestyi koiria alle viidessä minuuttissa. Se siitä vapaana olosta. Nemo taitaa olla ainut meidän koirista, joka on kytkettävissä lähes 100% varmuudella, jos vastaan tulee tiellä liikkujia. Pitää noita muita päästää vapaana väljemmillä vesillä. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

"Teille käsky kuului rajoillamme seistä,

Oli tehtävänne silloin mahdoton.

Sinne jäivät ikuisesti monet teistä,

Teki valintojaan käsi kohtalon.

Ovat rajalliset elämämme päivät,

Emme koskaan tiedä kenen vuoro on.

Monet palas', mutta liian monet jäivät,

Vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon.

Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat,

Emme niitä pysty teille korvaamaan.

Aivan liian harvat teistä nähdä saavat,

Kun me itsenäisyyttämme juhlitaan.

Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme,

Se on sitä vuoksi suuren urheuden.

Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,

Kiitos Teidän, se on sinivalkoinen."

-Pertti Mäenpää-

Tänään Kalevankankaalla hoitohevoseni Tahti (oikeassa reunassa). Myös koirat oli reissussa mukana, mutta hevosten kanssa ei otettu yhteiskuvaa. Tässä on sellainen hevonen, millä minäkin uskallan maastoilla, hornetin yliajokaan ei toista hätkäyttänyt. Suomenhevosille! <3

Arvaat varmaan

Arvaat varmaan jo, mikä tämä on... 

... Uusin Nugan mahasta ylös tullut, tällä kertaa hiuslenkki. Ei ihme, jos on vähän oksennuttanut. Tuntuu, että maha olisi nyt rauhoittunut, mutta onnettoman laiha tuo poika on taas. En saa sitä raakaruoalla lihoamaan, vaikka annan lihaa huomattavasti enemmän (punnitsen ruoat), kun muille koirille ja sekaan öljyä, välillä rasvaakin. Päätin antaa nyt raakaruoan lisäksi 2x0,5dl nappuloita päivässä, mikä luulisi auttavan. Pelkälle nappulalle en haluaisi siirtyä, sillä Nugalta tulee silloin paljon enemmän tavaraa, mikä sitten helposti koituu vaikka olohuoneen matolle ja sitä paitsi Nuga tykkää tietty tuoreesta lihasta enemmän.

Tällä viikolla vasta annoin koirille matolääkkeen, maa on takuulla jäässä. Lumikokkareiden syöminen on nyt tosi hauskaa, varsinkin Nemon mielestä. Muutenkin meno on aika villiä, kun lumesta paljastuu jotenkin paremmin kaikki hyvät hajut ja nuuskuteltavaa riittää.

Sain yksi päivä mukavan sähköpostin, minusta tuli Piskien vuoden kerholainen ja kävinkin eilen lunastamassa lahjakorin! Korissa on herkkua itselle ja koirille sekä lisäksi pieniä leluja ...niin ja yksi tonttukin. Onpas ihanaa hemmottelua juuri tähän pitkän viikonlopun alkuun. Paljon kiitoksia kaikille äänestäjille! Olen aika hämilläni ja otettu, en olisi tällaista ikimaailmassa arvannut :)

Näissä rauhallisissa tunnelmissa toivotan kaikille ihanaa pitkää viikonloppua, nautiskellaan! Onko teillä itsenäisyyspäivä perinteitä?

Kummitäti kylässä

Niiiin ihana viikonloppu takana <3 Saatiin Nemon kummitäti kylään, puuhailtiin tyttöjen juttuja ja tietty höpistiin, paljon. Koirat sai osakseen rapsutuksia, vähän hierontaakin, kun kummitäti on käynyt koirahierontakurssin ja joka päivä tehtiin pitkät lenkit. Onnistui koko porukan kesken, kun oli lisäkäsi juoksuiselle Lunalle. Pientä nahinaakin oli pojilla keskenään, sen verran toivottu vieras oli! 

Nemo seuraa hevosen menoa
  

Nuga malttaa olla hetken kaivamatta maalaismakuja

Poikettiin myös koirakahvila Vainussa hypistelemässä vähän sisustusjuttuja ja otettiin leivokset mukaan. Kannatetaan pieniä yrittäjiä. Viikonloppu huipentui tallireissuun porukalla mitä ihanimmassa talvisäässä!

Luna ei tallille lähtenyt, mutta illalla käveltiin kaksin mummulle teelle ja takaisin. Tyttö on mainio kyläluuta, rauhassa nuuskuttele paikat, jonka jälkeen alkaa lunkisti chillailemaan joko sylissä tai jossain muussa pehmeässä paikassa.

  

Täti laukkaa

Joulukuun puolella mennään ja kelit on sen mukaiset! Pysyisipä tämä pieni pakkaslumi jouluun asti. Ensimmäinen vuosi, kun on koirille oma herkkukalenteri, josta saavat maistiaiset vuoro päivinä. Ensimmäisenä oli Nemon vuoro.

Russeli -joulukalenteri

"Joko saa ottaa?"

"Nam, mitä täältä löytyy"

Eikös nyt voi jo toivotella mukavaa joulun odotusta! t. Yksi jouluhöperö

Varpaat elävät omaa elämäänsä

Nemon varpaat kuulemma elävät omaa elämäänsä. Käytiin tänään kontrolliröntgenissä ja viimeksi murtunut varvas oli parantunut. Sen sijaan saman varpaan yläosassa näkyi vaaleampaa osaa keskellä, mikä viittasi siihen, että nivelsiteessä on jotain löysyyttää tms. Helmikuussa murtuneesta varpaasta oli lähtenyt yksi siru irti, mikä kuulemma on normaalia. Lopputulema on se, että agilityyn ei ole vielä lupaa, mutta ortopedi sanoi näin: "Kun harrastus on tärkeä teille, niin sinuna alkaisin treenaamaan varovasti taas alku vuodesta". Totuus on kuitenkin se, että nivelsiteet menee helpommin uudestaan, kun ne on kerran aikaisemmin mennyt (kuten ihmiselläkin).

Otetaan päivä kerrallaan ja jos näyttää, että jalka ei pysy kunnossa, niin täytyy vaihtaa varmaankin lajia. (Veikkaan vahvasti, että toi toinen varvas meni kyllä vapaana juostessa, eikä agilityssä). Ainut, mikä äkkiseltään voisi kiinnostaa, niin rally-TOKO, vaikka siinäkin tökkii se TOKO :D Ei vaiskaan, luin Piskien lehdestä esittelyn lajista ja vaikutti siltä, että sopisi meidän koirille, jopa Lunalle, sillä ekassa luokassa mennään tehtävät hihnassa. Kuvittelen, että laji olisi samalla rauhoittava, mutta hauska.

Ai niin, Nemo ihastutti taas ihmisiä eläinlääkärissä. Chihujen omistaja totesi, että Nemolla on niin lempeä ilme, että uskaltaisi jopa omat koiransa päästä haistelemaan, vaikkei yleensä mene parsoneitten lähelle ;) Rapsuttelijoita riitti ja lääkäriä pikkuisen nauratti, kun Nemo äkkäsi yhtäkkiä seinälle ison canvas-taulun, jossa komeili iso kissa. Nemo nousi kahdelle jalalle ja tuijotti kisua herkeämättä.

Lunasta puheen ollen, sillä alkoi juoksut tänään! Samalla selvisi, että kasvattaja ei teetä Lunalla pentuja, joten tyttö on nyt mun oma, sijoitussopimus on täyttynyt :)

Nugalle kuuluu semmoista, että se nukkuu, taitaa olla pikkupoika vielä sunnuntaista väsynyt. Pojalla oli parin viikon ajan yksittäistä oksentelua, mikä tuntuu menneen ohi tiheämmällä ruokavälillä ja antepsinilla. Hoitaja veikkasi puhelimessa, että on tyhjän mahan oksentelua tai maha on ärsyyntynyt muovinpalan, keppien yms. oksentelusta, sillä mitään muita oireita ei ollut.

Rauhallista iltaa! 

Nemo tuhisee vasemmassa kainalossa, Nuga oikeassa. Luna on yläkerrassa Sepon kanssa ja tyttö onnesta soikeana, kun yksin ollessa saa leluja käyttöönsä, siitä otetaan kaikki ilo irti!

Opetus oli mahtavaa

Uskaltauduin mukaan Parsonrussellinterrierit ry:n järjestämään agilitykoulutukseen Jaakko Suoknuutin oppiin Kaarinaan. Vinkin koulutuksesta sain Hannalta ja Marjutilta, joiden kanssa mentiin kimppakyydillä edes-takas ja kuten arvata saattaa, juttua riitti ennen ja varsinkin jälkeen koulutuksen! Nemon ollessa edelleen tauolla, mukaan lähti Nuga, joka oli varmaankin päivän nuorin koira.

Tässä päivän rata: 

Jaakon opetus oli mahtavaa, loogista, realistista ja kannustavaa. Jokaisella koiralla oli 20 min aikaa, joten kuvioita ei ehtinyt kauaa hioa, mutta ohjeita tuli paljon ja suurin osa niistä ihan uusia juttuja, aika loogisia, mutta ei vaan koskaan aiemmin ollut tullut ajatelleeksi. Nämä jäivät uusina juttuina päällimmäisinä mieleen: 

* Lähdössä parempi sana on pelkkä "istu", sillä koiralle se on selvä asia, "paikka" käskyn merkitys ailahtelevaisempi.

* Koira kääntyy putkesta siihen suuntaan, mitä puolta ohjaaja on juossut vähintään metrin eteen päin, vaikka ei näkisi ohjaaja putkesta ulos tullessaan (3.-4. esteelle)

* Rata kannattaa miettiä viivana, mitä pitkin haluaa koira menevän ja olla välittämättä varsinaisesti niistä esteistä (käytännössä siis pitää kääntää kroppaa ajoissa haluttuun suuntaan, eikä vaan suorittaa esteitä mekaanisesti)

* Esteiden nimiä ei tarvi sanoa, kun haluaa kiinnittää huomion, niin koiran nimi riittää (radalla kohta 7.-8.)

* Koiran ollessa ohjaajan takana, se tulee siihen käteen, mihin päin ihminen katsoo (kohta 9.-10.) eli kun itse kääntyy katsomaan seuraavaa estettä tässä radan kohdassa vasemmalle, koira tulee vasempaan käteen, vaikka se olisi tarkoitus saada oikeaan käteen, koiralle riittää pelkkä ohjaajan posken näkeminen

Lisäksi tällaisia tuttuja asioita Jaakko painotti mun ohjauksessa: 

* Nugan kanssa täytyy lähdössä pysymistä treenata mieluummin treeniajan ulkopuolella, jottei koskaan päästä koiraa varastamaan lähdössä ja vahvista sitä (olen liian malttamaton)

* Valssikuviossa voi jarruttaa laittamalla koiran puoleisen jalan ja käden eteen, ohjataan yhdellä kädellä (vasen), kunnes käännytään seuraavalle esteelle, joka ohjataan ainoastaan oikealla kädellä (7.-8.) (sohin valssikuviot aina kahdella kädellä)

* Rytmitys on tärkeä, täytyy osata jarruttaa koiraa, mutta myös lähteä liikkeelle salaman nopeasti (juoksen koko ajan vaan täysillä, kun aina on se tunne, ettei pysy koiran perässä)

* Putkijarru, pysähdy putken alkupäähän sekunniksi pariksi ja taas täysillä eteenpäin, koira kääntyy putken jälkeen, eikä jatka viivana eteen päin (kokeiltiin Nugan kanssa ekaa kertaa ja avot, toimi heti!)

Rata tosiaan oli "pikkuisen" haastava, enkä opetellutkaan siitä, kun 20 ekaa estettä ja Nugan kanssa niistä mentiin ensimmäistä 12. Kerrassaan opettavainen päivä ja ajattelemisen aihetta riittää pitkäksi aikaa!

Reissun kruunasi vielä yllätyksenä Nemon veljen Rockyn näkeminen! Edellisestä olikin aikaa varmaan kolmisen vuotta. Samaa näköä on veljeksissä, etenkin päässä. Rocky vaan on paljon pienempi, säkä 36cm, hyvännäköinen poika, samaa iloisuuttaa ja pientä pusuttelua, kuten Nemollakin <3

Lauantaipussi

Tallilla on kivaa ja maneesissa tilaa juosta: 

Hevosten kanssa ollaan kuitenkin kiltisti kytkettynä:

Ja sitten se lauantaipussi: 

Nemolle lupaamani lenkki tehtiin lähimpään Mustiin ja Mirriin, josta poika sai valita mieleistään namia kesällä agiradalta voittamallaan lahjakortilla. Poika oli ihan lentoon lähdössä ja ihastutti myyjiä saaden nameja istumista vastaan. Lähteissä Nemo bongasi vielä älypelit, joista alkoi kovalla tohinalla pyydystämään nameja. Siihen kerääntyi sitten muutamiakin ihastelijoita (mm. yksi ihana pappa) katsomaan, kuinka nopeasti parson imuroi namit masuunsa. 

Tälle illalle luvassa koiraporukan pikkujoulut! Kreikkalainen salaatti valmiina, juomat kylmässä ja koira-aiheinen paketti käärittynä, en paljastakaan vielä, mitä sieltä löytyy ;) Kohta koirien kanssa lenkille ja sitten menoksi. Koirat jäävät kyllä kotiin, sillä juhlapaikalla on talouden omat koirat ja parsonit tuntien olisi aikamoinen ralli päällä heti miten (ja saattaisi siinä muutama vekkikin tulla sivussa) ;)

Onneksi tässä ei jää aikaa jännittää huomista Jaakko Suoknuutin agilitykoulutusta Littoisissa. Sinne lähdetään ennen puolta päivää kavereitten kanssa kimppakyydillä. Suuria odotuksia ei ole Nugan kanssa, mutta otetaan se taas yhtenä kokemuksena vastaan.

Lauantai illan jatkoa ja mukavaa pikkujouluilua, kenellä sellaisia on luvassa! Mulla on kolmet juhlat tänä vuonna, usein ollut vaan yhdet. Onko teillä monet pikkujoulut luvassa? :)

Mikä on viikonlopussa parasta?

Arvaa mitä kuvassa on?

Vastaus: Nugan agitreeneissä hotkaisema muovinpalanen, joka löytyi aamulla eteisen lattialta. Helpotus. 

Tänään paistaa aurinko!

Mikä on viikonlopussa parasta? Ystävän kanssa ynnättiin, että parhautta on rauhalliset aamut, pitkä lenkki ja pitkä aamupala. Mikäs sen mukavampaa ja kun ei ole kiire minnekään, niin voi rauhassa lukea lehtiä tai vaikka blogeja teekupposen kanssa. Päivä starttaa leppoisasti ja hetken päästä tekeekin mieli jo suunnata liikenteeseen tai puuhailla kotosalla. 

Luna ja Nemo ihmettelee, mitä poika touhuaa pihassa

Mitä teidän viikonloppu ohjelmaan kuuluu? Meillä on pitkästä aikaa kotiviikonloppu ja ajattelin hyödyntää sen käymällä kaappeja läpi. Lisäksi pukkaa pientä pintaremonttia olohuoneeseen ja vierashuoneeseen, kunhan tuo mies selviää eilisistä pikkujouluistaan ;) Sen verran ihana ilma on, että lenkkejä täytyy tehdä useampi vielä valoisaan aikaan. 

Poika ihmettelee pihalyhtyjä.

Suloista viikonloppua!