19.3.2024

Talviloma meni


Viime viikko oltiin talvilomalla ihan kotosalla. Ohjelmaa ja tapahtumia oli vähän liiankin kanssa ja niinhän siinä sitten kävi, että tulin flunssaan keskiviikkona, mutta onneksi oli lievää sorttia, joten ei mennyt kovin montaa päivää sohvan pohjalla. 

Loman kunniaksi Nemo antoi nukkua joka aamu klo 6-6.30! Ihan parasta herätä virkeänä. Tehtiin lomalla 3-4 lenkkiä päivässä ja kaikessa rauhassa pitkän kaavan mukaan, veikkaan, että tämä vaikutti pidempiin yöuniin. 


Talviloma starttasi naistenpäivän kunniaksi risteilyllä naisporukalla. Nemo oli pärjännyt reilun vuorokauden mukavasti miehen huoltaessa ja mummukin tuli erikseen vielä lenkittämään poikaa aikansa kuluksi. Lenkillä oli ollut vähän haastavaa, kun joka paikka oli jäässä ja naapurissa oli mennen tullen huutanut ikkunassa kylässä olevat dobermannit.

Kaikkina terveenä olo päivinä tuli käytyä humputtelemassa kylillä ja näin rauha pysyi kotona, kun Nemo sai aina sillä välin kunnon unet. Olenkin nyt huomannut, että pojan levottomuus on pitkälti sitä, että on oikeasti väsynyt, eikä niinkään aktiviteettiä vailla. Laivareissun jälkeen mulla oli ohjelmassa hevosen hoito, pakopeli, uimahallissa polskuttelu, ystävän kanssa jäälenkki + lounas, vähän shoppailua, päiväleffa ja Ideaparkissa pyörähdys.


Eniten harmitti, kun flunssan takia peruuntui matkasuunnittelutreffit ystävän kanssa sekä Helsingissä Otavalla kirjajulkkarit, johon olin saanut kutsun Emmi Hakiolta, Koiraspesialistin pentuopas. Täytynee lukea tämä, koska omat pennun kasvatus tiedot on jo ruosteessa. Onnea vielä kerran Emmi!

Toinen uutuus koirakirja, josta sain suosituksen eläinlääkärin vastaanotossa asioidessa on Koiran perustarpeet ja hyvinvointi, tämä voisi auttaa ymmärtämään sitä, kuinka tällaisen aktiivisen seniorin kanssa eletään. Ihanaa, kun tulee näitä uusia koirakirjoja, jossa päivitetyt tiedot! Vuosia sitten kollasin lähes kaikki kirjaston koirakirjat kannesta kanteen ja olin hämmentynyt, kun metodeja oli niin monia ja osa ihan ristiriidassa keskenään. Siitä oli aika vaikea lähteä liikkeelle ensimmäisen koiran kanssa, mikä nyt olisi meille sitten se oikea ja paras tapa toimia.




Lomakelit oli ailahtelevat, kun alkuviikko mentiin komeassa auringonpaisteessa niin, että aamulla pakkasta, päivällä plussaa. Sitten tuli rankkaa vesisadetta pari päivää. Lumet ja paksu kerros jäätä ehti sulaa jo paikka paikoin kokonaan, lenkillä pääsi pitkiä pätkiä pelkällä asfaltilla. Sade muuttui lopulta viikonloppuna lumeksi ja sitä tuli kunnon kerros joka puolelle. Nemo on aivan innoissaan nyt, kun ei ole liukasta, vaan pääsee pakkaskelillä lumella juokseamaan, sukeltamaan penkkoihin ja tietty mutustelemaan lunta suuhun.

Nemo on jatkanut rapsutusten kerjäämistä kotona ja lenkillä ihan tuntemattomilta. Poika on niin liikkis, kun kääntyy katsomaan ohi meneviä, tapittaa silmiin, heiluttaa häntää, vetää kohti ja ei aikaakaan, kun on jo jonkun helmoissa paijattavana. Viimeisimmäksi sai huomiota kehitysvammaiselta naiselta ja molemmat niin nautti, Nemo ei olisi lähtenyt siitä mihinkään. Kotona poika on selvästi enemmän pyytänyt meitä leikkimään, varsinkin miehen kanssa heillä on ihan omat juoksuhippansa :D Meinasi käydä myös vanhanaikaiset, kun Nemo oli jo sentin päässä mun vartioimattomista aamupalaleivistä olohuoneen sohvapöydällä. Ehdin kuitenkin syöksähtää paikalle ennen, kun oli myöhäistä. 

Mukavaa alkanutta viikkoa, se on tulevalla viikolla jo pääsiäinen!


Aurinkopaikka

12.3.2024

Kevätarvonta päättynyt

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Teidän kommentit sai hymyn huulille. Pitkän talven jälkeen alkaa pikkuhiljaa tuntua keväälle, kun on valoisampaa ja aurinko paistaa. Koiran puuhapaketin voittivat: 

💚 Matleena L
💚 Katja Y

Laitan vielä yksityisviestiä, jotta saan paketit matkaan. 


 Aurinkoista viikon jatkoa 💚

5.3.2024

Kevään kynnyksellä arvotaan

Kevään kynnyksellä arvotaan Nemon suosikkituotteita! Koiran puuhapaketti sisältää:

💚 Tummelin paahtopaistin makuinen hammastahna + hammasharja

💚 Hau-Haun viljaton makupalapussi

💚 Kettu roadkill -lelu

Paketit arvotaan kahdelle (2) henkilölle Suomessa sijaitsevaan osoitteeseen (paketin arvo 15€). Mukaan pääset kommentoimalla blogissa tai Facebookissa, mitä odotat keväältä?

Me odotetaan viileitä kelejä ja niin ollen Nemolle kevyttä askelta lenkeillä!

Arvonta alkaa nyt ja loppuu tiistaina 12.3.2024 klo 18.00. Voittajille ilmoitetaan yksityisviestillä ja blogipostauksella. Facebook ei ole osallisena arvonnassa.

Meillä koiran hampaiden harjaus on joka iltainen rutiini, joka onnistuu nykyään parissa minuutissa. Nemo tulee luokse, kun hammasharjaan laittaa hyvänmakuisen hammastahnan ja harjauksen jälkeen saa aina nuolla harjasta herkkutahnan loput. Palkinnoksi saa tietysti vielä muutaman namin. Roadkill -lelu on kestosuosikki kautta aikojen, vinku kiinnostaa ja pehmeää lelua on helppo kantaa, ravistaa ja repiä.


Onnea arvontaan! Jäädään innolla odottamaan teidän kommentteja ja samalla jaetaan hyvää fiilistä kaikille lukijoille. Kevät saa aina hymyn huulille 💚

26.2.2024

On se vekkuli


Pirkkalan Vähäjärvellä

Kevättä kohti mennään, nyt on jo ihanan valoisaa klo 17.30 asti! Tampereella on paljon lunta ja tällä hetkellä loskaa, joten ei vielä keväästä voi sinänsä puhua, harmaata talvimaisemaa. Lunta tulee varmasti lisää, mutta valoisuuskin auttaa jo siihen, ettei ole niin väsynyt. Tuntuuko muistakin, että tämä talvi on kestänyt pitkään? Meille taisi tulla ensilumi lokakuussa ja sen jälkeen sitä on riittänyt. 

Viime viikko meni Nemolla melko rauhallisesti ja mä nautiskelin tavallisesta koira arjesta! Tiistaina kyllä meni kierroksille, kun olin ollut koko päivän toimistolla ja mun kotiin tullessa, lähdettiin heti poikkeamaan Oivassa Librela nivelpistoksella. Se vasta hauskaa olikin, kun sai huomiota ja nameja hoitajalta.


Nemon lapsuuden maisemaa


Tarkkana


Vauhtiveikko

Nemon paino oli nyt 10,25kg, joten sai Librelaa hieman isomman annoksen, minkä painorajana on 10,1kg. Tuntuu, että pistos on alkanut vaikuttamaan paremmin ja hoitaja sanoikin, että auttaa yleensä viiveellä, sitä pitää vähän ns. kerryttää. Lonkkien nuoleminen on vähäistä ja pojan askel kevyt ulkona! Nukkumiseen ei tosin ole auttanut, pääsääntöisesti karvavekkari herättää 05 ja sitten, kun 1-2krt/viikossa nukkuisi esim. klo 6 asti, niin mä oon jo herännyt 05 ihan silmät sikkurassa, koska rytmi on kääntynyt siihen, jonkinlainen stressireaktio. 

Hoitajakäynnin jälkeen käytiin Nemon lapsuuden maisemissa Pirkkalan Vähäjärvellä lenkki ja kun mulla oli namit taskussa, niin poika loikki koko lenkin täysillä. Autossa sitten läähätti ja kitisi boxissa, joten oli pakko pysäyttää ABCn pihaan ja Nemo tuli boxista ulos häntä heiluen suurin piirtein raamit kaulassa... Noh, laitoin pojalle valjaat ja otin sen repsikkaan. Riekkui siinä samanlailla, kun boxissa. Alkumatkasta sain sen kuitenkin istumaan ja silittelin sekä rauhoittelin, mutta loppumatkasta alkoi taas olla ihan totaalisen levoton ja mulla oli viimeinen 10 minuuttia kotiin ihan tuskaa. Huomaan olevani tavallista herkempi kaikelle ylimääräiselle taustaäänelle ja sählingille. Kotipihassa Nemolla ei ollut enää mitään muuta hätää, kun äkkiä kotiin ja syömään. On se vekkuli.


Lähimetsässä


Loskaista, muttei niin liukasta


Polkuja ristiin rastiin

Tän tempauksen jälkeen poika olikin loppuviikon rauhallinen ja hyväntuulinen. Mun mieli lepäsi ja tehtiin reiluja lenkkejä silloin, kun alusta oli hyvä. Parina päivänä jäätikön takia samoiltiin lähimetsässä. Tuntuu vaan, että on sen jälkeen aina vauhti päällä, kun metsässä ei pääse samanlailla juoksemaan, kun kävelytiellä flexissä. 

Viikonloppuna poikettiin mummulassa ja reissu meni odotettua paremmin, kun ei häärätty keittiössä ollenkaan. Oltiin olkkarin puolella, niin tunnelma pysyi rauhallisempana. Nemo kyllä seurasi tarkkaan mummun puuhia, nuuskutteli ja hömpötteli ympäriinsä sekä kävi tietysti suukotuksissa ja rapsutuksissa. Visiitti kesti parisen tuntia, niin ei mennyt ylikierroksille ja kotona oli sitten sopivan väsynyt. Kiva aktiviteetti muuten jäiseen sadekeliin. Illalla satoi vielä pieni räntäkerros, joten päästiin pari lenkkiä pahemmin liukastelematta. 


Mummulassa


Mummun touhut seurattava tarkkaan


Tutkimusmatkailija


Vähän iso sylipoika

Nyt kun ei ole kovaa pakkasta, niin olen kulkenut lyhyen matkan autolla toimistolle, joten olen päässyt ruokkiksella sujuvasti päästämään Nemoa pihaan ja samalla antamaan jonkun älypelin kera pienen välipalan. Joka kerta kotiin mennessä Nemo on ollut Lunan punkassa tyytyväisenä nukkumassa ja kun on hetken päästä herännyt ääniin, niin tullut iloisena vastaan. On ollut sisäsiistinäkin, kun saanut rauhassa levätä mun miehenekin ollessa työkeikoilla.

Ihanaa talvilomaa niille, jotka sitä viettää nyt lasten talviloman kanssa samaan aikaan! Me lomaillaan vasta parin viikon päästä.

19.2.2024

Namitädin perässä

Olipas meillä kiva ystävänpäivä, kun nähtiin taas Hannaa ja Miisaa 💕 Tällä kertaa Ylöjärvellä lenkin ja siipien merkeissä. Harjulla on ladut, niin tehtiin lenkki keskustan tuntumassa lenkkipoluilla. Nemo arvatenkin nautti tyttöseurasta suu hymyssä ja teki perinteiset iloloikat heti aluksi, kun oli saanut moikata ihanaisen Miisan. Tyttökin heilutti vimmatusti häntää, kun odotti Nemoa autosta ulos. Puolet lenkistä Nemo kyttäsi Hannan, namitädin, perässä ja kyllähän niitä herkkuja sieltä sateli suuhun. Nemo sai aina vielä ensin vanhempana ja sitten nuorempi Miisa. Mullakin oli tällä kertaa namit mukana, mutta namitädin oli tietysti vielä paremmat 😉


Miisan suukottelisi

Vietettiin kotosalla pitkää viikonloppua, kun mulla oli perjantaivapaa. Teki kyllä hyvää, vaikkei sen enempää nukuttu, mutta hitaat pitkät aamut on parasta, kun saa aloittaa päivän kaikessa rauhassa. Viikonloppuna ja vapaapäivinä meillä on monesti 2 aamua eli ensin varhain lenkki (05 pintaan) + nappulat, sitten uudestaan unille (kuulokkeet päässä) ja kun herää, niin mullekin aamupalaa + kahvia + sarjoja + kaikuttelua. Nemo sai pe myös nukkua päikkäreitä kaikessa rauhassa, kun kävin mummun kanssa uimahallissa, lounaalla ja ostoksilla.

Pitkästä aikaa poikkesin Koivistonkylän Musti & Mirrissä, ei tule nykyään käytyä, kun nappulat haetaan Oiva Eläinklinikalta. Mukaan lähti Orbiloc valoon uusi paristo ja uusi aktivointikippo/ahmimisen esto kippo. Materiaali on sellaista silikonikumia, joten piimä ja nappulat meni suuhun, vaikka hommia täytyi tehdä! Meillä on yksi vastaava kippo kovaa muovia eli ei anna ollenkaan periksi ja Nemo ei sieltä saa herkkuja edes kova yrityksen kanssa, joten on varmaan tarkoitettu isommalle koiralla, pidemmälle kuonolle. 


Kokoeroa

Lauantaina Nemon rauhalliset päikkärit jatkui, kun poikkesin papan kissanpentua Misua moikkaamassa. Ihana pikkuinen rohkea vilperi! Misu sai tuliaisena nameja ja kissojen aktivointipallon, jonka kanssa jaksoikin peuhata pitkään. Samalla reissulla kävin kirpparilla ja Nemolle löytyi vielä yksi aktivointikippo muutamalla eurolla. Tällä kertaa keraaminen pienelle koiralle tarkoitettu ja sekin testattiin toimivaksi. Olen vasta viime vuosina huomannut, että näihin kannattaa laittaa jotain kosteaa herkkua esim. piimää, kermaviiliä, raejuustoa, märkäruokaa tms. Silloin niissä saa aikaakin menemään ja on maistuvampi, kun pelkkä kourallinen nameja, mitkä on syöty alle minuutissa.


Lentoon lähdössä

Viime viikon torstaina Nemo oli ikään kuin koko illan tekemistä vailla, ei olisi millään rauhoittunut paikoilleen, vaikka oli päässyt pitkän lenkin ja saanut aktivointipelit, ei rauhoittunut edes omalle alueelle keittiöön. Jälkeen päin ajatellen, taisi olla vaan kierroksilla ja väsynyt ke lenkkitreffeistä. Annoin sitten pe ja la aamusta sitä vitamiinivalmistetta, joka rauhoittaa yliaktiivista koiraa. Pe en huomannut mitään vaikutusta, mutta la kävi kaksi kertaa päivän aikana itsekseen petiin maate 😍 Ehkä joskus toistekin voisi antaa, mutta tällä perustein ei varmaan tarvetta, kun korkeintaan ilotulitusten tai ukkosen aikaan, mutta silloinkin pitäisi osata antaa jo hyvissä ajoin pari kolme päivää ennen, jotta vaikuttaisi ajoissa. 


Namitädin perässä


Ylöjärven keskustassa

Varmaan vähän liikaakin kyttään Nemon vointia, välillä sydän kurkussa. Dementian lisäksi tosiaan näkö on huono, tai sekin vaihtelee päivän mukaan, välillä on skarpimpi (ihmiset, jolla vastaavaa, sanoo samaa, että päivät vaihtelee) ja näillä liukkailla kroppa jäykistyy, jalat saattaa luistaa sisällä liukkaalla laminaatilla. Ei voi kuitenkaan olla kokonaan lenkittämättä, koska ei suostu omaan pihaan tekemään kaikkia tarpeitaan ja sitten taas riehuu sisätiloissa, kun on niin paljon virtaa! Ollaan tehty lenkkiä metsäpoluilla, joissa ei niin liukasta, mutta sielläkin sitten jossain kohtaa upottaa, mikä sekään ei tee hyvää, kun yhtäkkiä jalat putoaa 10-20cm. Eilen päästiin ihan hyvä lenkki kävelyteitä pitkin lumikohdissa ja kun tuli pelkkää jäätikköä, niin nappasin pojan hetkeksi kainaloon, koska itsellä nastakengät.

Onneksi Nemon vointi on hyvä, sillä joka aamu herätessään heiluttaa häntää ja suukottelee. Lenkille lähtee mielellään, juoksentelee, haistelee ja tutkii. Ruoka maistuu mainiosti ja älypelit ratkotaan täysillä. Viime aikoina poika on päässyt lenkillä vastaantulijoiden rapsutuksiin, kun tunkee ihan jalkaan kiinni, poikaa ei ole voinut vastustaa ainakaan naapurin Mantan omistajat Johanna ja Olli sekä parson Köpin emäntä, jolle Nemo teki hyppyjä, että rapsuta, rapsuta 💖


Musti & Mirri ahmimisen esto kippo


Maistuu!

Oletteko muuten huomanneet, urosten omistajat, että nyt olisi enemmän narttujen hajuja ulkona? Meillä ainakin Nemo haistelee tosi innokkaasti, mikä sinänsä hyvä, että saa vähän energiaa purettua kroppaystävällisesti ulkona. Toki hajut saattaa kans olla osasyy levottomuuten sisällä.